Historiikki

Alkusanat

Urheiluseura Uuraisten Raiku perustettiin 21.2.1921. Seurasta on kirjoitettu ainakin kaksi historiikkia. 50-vuotishistoriikin kirjoitti vuonna 1971 Viljo Autio, apunaan toimikunta, johon kuuluivat Aleksi Vanhala, Vilho Vanhanen, Viljo Kivelä ja Tauno Klinga.

70-vuotishistoriikin kirjoitti edellisen laatijan poika Leo Autio vuonna 1991.

Tämä 90 toimintavuoden kunniaksi laadittu on tiivistelmä edellisistä, sekä lyhyt katsaus viimeksi kuluneista 20 vuodesta. Edellisten kirjoittajien tapaan totean, että historiikki ei ole perusteellinen historiakirjoitus, vaan kooste kunkin vuosikymmenen tärkeistä tapahtumista. On hienoa, että kyseiset historiikit ovat olemassa, ilman niitä suuri osa Uuraisten urheiluhistoriaa olisi jo aikojen saatossa unohtunut.

Raikun riveissä ovat 90 vuoden aikana urheilleet, valmentaneet, vaikuttaneet, tehneet erilaista talkootyötä ja viihtyneet tuhannet uuraislaiset. Jo Viljo Autio historiikissaan toteaa: ”Kaikkein vilkkain urheilutoiminta näyttää ilmenevän aalloittain.” Ketään ei voi pakottaa urheilemaan tai muutenkaan toimimaan seurassa, vaan siihen tarvitaan liikunnan iloa ja hyvää seuraa, kummastakaan ei Raikussa koskaan ole ollut puutetta.

Uuraisilla 14.10.2011

Hanna Lahtinen

Raiku perustajia

Uuraisten kunnanvaltuuston sosiaalidemokraattien valtuustoryhmä vuodelta 1925. Mukana on monta urheilumiestä, jotka vaikuttivat vahvasti Uuraisten Raikun perustamiseen. Alarivissä vasemmalta alkaen Valde Havumäki, Nikolai Klinga, Otto Nurmi ja Emil Oksanen, keskirivissä Otto Niinimäki, Nikolai Nieminen, Heikki Klinga, Otto Rajala ja Augusti Linna. Ylärivissä Toivo Vihtamäki, Robert Kivelä, Aksel Rössi ja reunassa Viljo Autio, joka ei tuolloin kuulunut valtuustoon. Viljo Autio kirjoitti Uuraisten Raikun 50-vuotishistoriikin vuonna 1971. Kuva on julkaistu Perinnealbumi-kirjassa vuonna 1982 ja sen omistajaksi on merkitty Matti Niinimäki.

Työväen urheilu ennen Raikun perustamista

Suuri osa nykyisistä Raikun riveissä urheilevista lapsista ja nuorista ei tiedä urheilevansa alun perin työväen urheiluseurassa tai edes sitä, että urheilu on Suomessa ollut aikoinaan hyvinkin poliittista toimintaa.

Lienee kauimmin Uuraisilla harrastettuja urheilumuotoja ovat hiihto ja juoksu. Tosin 1800-1900 -lukujen vaihteessa harva mielsi harrastavansa niitä, vaan ne olivat sitä mitä nykyään kutsutaan hyötyliikunnaksi.

Jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin Uuraisillakin järjestettiin hiihtokilpailuja Nuorisoseuran toimesta.

Työväenyhdistyksiä perustettiin 1900-luvun alussa joka kuntaan ja lähes samaa tahtia myös työväen urheiluseuroja. Jo vuonna 1916 Suomessa oli 204 työväenyhdistyksen alaista urheiluseuraa. Keskisuomalaisista Raikuakin vanhemmista seuroista toimivat yhä esimerkiksi Äänekosken Huima ja Suolahden Urho.

Myös Uuraisilta on maininta TUL:n Keski-Suomen piirin 50-vuotishistoriikissa seurasta nimeltä Toverit, mutta juuri muuta ei Raikun edeltäjästä tiedetäkään. Näihin aikoihin urheilua pidettiin vielä jossain määrin ”porvarillisena vouhotuksena” ja voimat tahdottiin säästää työntekoon.

Työväen Urheiluliitto TUL perustettiin kansalaissodan jälkimainingeissa vuonna 1919. Levoton aika ja kansalaissodan voittajien toimenpiteet lisäsi työväen urheiluseurojen jäsenmääriä nopeasti. Myös uusia perustettiin niihin kuntiin, joissa niitä ei vielä ollut.

Raikun perustamisen aikaisista asiakirjoista osa on kadonnut, myös perustamiskokouksen pöytäkirja. Muistitietojen perusteella paikalla on kuitenkin ollut seppä Tobias Nieminen Uuraisten työväenyhdistyksestä, urheileva sisarussarja Oskar, Otto, Anna, Aino ja Sulo Nurmi, Vihtamäen veljekset Toivo ja Viljam, Eemil Saarinen, Jussi Kovanen, Eemil Rajanen, Lauri Flinkman sekä poikaset Vilho Vanhanen ja Viljo Kivelä.

Tiettävästi Eemil Saarisen ehdotuksesta perustetun seuran nimeksi tuli Uuraisten Raiku. Hän toimi aktiivisesti Raikussa aluksi, mutta muutti Amerikkaan vuonna 1924.

1920-luku- Hiihtoa ja moniotteluja

Raikun ensimmäinen vuosikymmen oli toimintaa ja menestystä täynnä.

Seuran johtavina henkilöinä toimivat pitkään Jussi Kovanen, Toivo Vihtamäki ja Oskar Nurmi. Muita aktiiveja olivat Sulo Malmikallio (silloinen Möller) Joonas ja Aleksi Leppänen, Vilho Hänninen, Nestori Rössi, Viljo Kivelä, Viljam Vihtamäki, Vilho Vanhanen, Aino Penttinen, Sanni Hänninen, Vihtori Paananen, Veikko Kivelä, Viljo Autio, sekä Nurmen sisarukset.

Raiku sai vuonna 1924 järjestettäväkseen piirin murtomaajuoksumestaruuskisat, joissa omat urheilijatkin menestyivät hyvin.

Vilho Hänninen voitti monta kertaa 20-luvulla piirin mestaruuden 5-ottelussa. Myös Vilho Vanhanen ja Anna Nurmi ja Edvin Voudinmäki voittivat piirin moniottelumestaruuksia.

Työn Voima -lehti kirjoittaa 18.2.1924 näin: ” …Seuraavana oli naisten hiihto. Tässä nähtiin ensi kerran kuntoaan näyttämässä piirimme voimakkain työläisneitonen Anna Nurmi Uuraisilta. Hänen menonsa oli niin varmaa ja ylivoimaista muihin nähden, että katseiden piti kunnioituksesta painua alas mestarin hiihtäessä ohi. Hyvä esimerkki toisille työläisneitosille. Kilpailkaa Anna Nurmen kanssa!”

Hiihdossa parhaiten menestyivät mm. Viljo ja Tauno Valkama, Heikki Mäenpää, sekä Eino ja Matti Karala.

1930-luku – Yleisurheilua ja kiristyviä tunnelmia

1930-luvulla poliittinen ilmapiiri kiristyi jälleen ja mm. Lapuan liike vaikeutti monien työväen urheiluseurojen toimintaa.

Raikun toiminta jatkui kuitenkin vilkkaana. Uutena toimihenkilönä mukaan tuli Mäki-Matin myymälänhoitaja Onni Välimäki, sekä leikkisäksi mainittu urheilumies Edvin Lukkarinen.

Kilpailumenestys ei ollut aivan edellisvuosikymmenen tasoa, mutta yleisurheilijoista menestyivät esimerkiksi Aleksi Vanhala ja Onni Välimäki, jotka molemmat ylittivät työväentalon pituushyppypaikalla kuuden metrin rajan. Muita innokkaita yleisurheilijoita olivat mm. Niilo Lähteinen, Eino ja Paavo Lampinen.

1940-luku – Voimistelua ja jälleenrakennusta

Sotavuodet varjostivat urheiluseura- kuten muutakin elämää. Aktiivijäsen Jussi Kovanen kuoli vuonna 1940 ja toinen toiminnan mies Oskar Nurmi muutti pois paikkakunnalta. Toivo Vihtamäki, Viljo Kivelä ja Edvin Lukkarinen jatkoivat toiminnassa. Mukaan saatiin ja sotavuosien puheenjohtajana toimi Uuno Hilberg, joka Tikkakosken asetehtaan miehenä sai jäädä kotirintamalle. Sotavuosinakin kuitenkin järjestettiin talvella hiihto- ja kesällä moniottelukilpailuja nuorille urheilijoille.

Sodan jälkeen alkoi jälleenrakentamisen ja voimakkaan osallistumisen kausi. Raiku osallistui vuonna 1946 ja 1949 TUL:n liittojuhlille voimistelujoukkueella, Nuoria ohjaajia kurssitettiin voimistelu- ja urheiluohjaajiksi.

Vuonna 1947 Raiku rekisteröitiin itsenäiseksi seuraksi. Tähän saakka se oli toiminut työväenyhdistyksen alaosastona. Samana vuonna seuralle perustettiin myös alaosasto Höytiälle.

Nuoret menestyivät 1940-luvulla hyvin. Nuoria piirintasolla menestyneitä urheilijoita olivat Veikko Paananen, Mauno ja Leo Autio, Kauko Vihtamäki, Erkki Parkkonen, Olavi Nieminen, Tapani ja Veikko Valkama, sekä Vieno Karala ja Aune Rossi.

Vuonna 1946 silloinen kunnanvaltuutettu Viljo Autio teki kunnanvaltuustossa aloitteen urheilulautakunnan perustamisesta, jonka keskeiseksi tehtäväksi tuli alussa urheilukentän saaminen kirkonkylään. Töitä saatiin tehdä lähes kymmenen vuotta, ennen kuin kenttä valmistui

Viljo Autio kirjoittaa historiikissaan seuraavaa: ”Raiulla oli kenttänä työväentalon epätasainen ja kivinen pihamaa. Siinä muinaisella maantiellä hyppelivät Vanhala ja Välimäki yli 6 metrin hyppyjään ja pitemmmät juoksut suoritettiin uudemmalla maantiellä ylös ja alas Hakkaraismäkeä, jossa oli 52 m korkeuseroa Marttalan mäeltä Silvastin sillalle.”

1950- Joukkuevoimistelua ja parantuneita harrastuspaikkoja

1950-luku alkoi vireän toiminnan merkeissä, mutta puolivälissä valtakunnalliset linjariidat vaikuttivat työväen urheilutoimintaan lamaannuttavasti kaikkialla.

Myöskään uuraislaisten nuorten menestys piirikunnallisissa kisoissa ei ollut enää aivan yhtä hyvää.

Positiivista oli kuitenkin yhteistyö Saarijärven Ponnen kanssa. Tasaväkisten seurojen keskinäiset hiihto- ja yleisurheilukisat olivat jännittäviä tapahtumia.

Raikun nuoret hiihtäjät osallistuivat myös 40-luvulla aloitettuihin Kuukan Hiihtoihin.

Raiku osallistui suurella joukolla TUL:n Liittojuhlille Helsingissä 1954 ja sai erityismaininnan jäsenmääräänsä nähden suurimpana maaseutuseurana.

1954 vuonna valmistui kauan kaivattu Uuraisten urheilukenttä ja vuotta myöhemmin kirkonkylän uuteen kansakouluun rakennettiin myös voimistelusali, nykyinen auditorio. Työväentalon mutakenttä siirtyi historiaan ja uuraislaiset alkoivat urheilla samoissa tiloissa seurasta tai aatteesta riippumatta.

Uuden kentän sijaintia ja alkuvaiheita Viljo Autio kuvaa sanoilla: ”Maa-alue saatiin hyvältä paikalta, jossa maasto oli vaikeahko.”

Urheiluseuroihin riittikin harrastajia, sillä Uuraisten toistaiseksi korkein väkiluku laskettiin vuonna 1953, 3655 henkilöä.

Vuonna 1959 ansiokas toimihenkilö Edvin Lukkarinen kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana.

1960-luku – Pesäpalloa, lentopalloa ja bingoa

1960-luvulla suuret ikäluokat varttuivat ja urheilutoiminta jatkui vilkkaana. Hiihdossa järjestettiin vuosittain monia kisoja, kuten Hiirolan ja Tervatehtaan hiihdot. Myös seuraotteluita Saarijärven Ponnen kanssa jatkettiin. Seura toimi myös järjestävänä seurana piirin nuorten yleisurheilumestaruuskisoissa vuonna 1963 ja piirin ottelumestaruuskilpailuissa 1965.

Puheenjohtajana toimi mm. ”reipasotteinen Kangashäkin mies”, tehtailija Reino Tourunen.

Joukkuepelit lisäsivät suosiotaan 60-luvulla. Raikun pesäpallojoukkue pelasi jopa piirin A-sarjassa.

Lentopallo on toinen laji, joka lisäsi suosiotaan 60-luvulla.

Vuosikymmenen lopussa Raiku alkoi kerätä varoja toimintaan järjestämällä bingo-iltoja työväentalolla.

1970-luku – Jalkapalloa, suunnistusta ja tasaista kehitystä

Uuraisten Raiku juhli 50-vuotista taivaltaan helmikuussa 1971, jolloin Raiun 50-vuotishistoriikin kirkonkylän yläasteen juhlasalissa esitti itseoikeutetusti Viljo Autio. Juhlapuheen piti TUL:n silloinen nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja. Molemmat saivat tiettävästi raikuvat suosionosoitukset.

Kauko Kivelä toimi seuran puheenjohtajana koko vuosikymmenen ajan ja muutenkin toimihenkilöissä tapahtui 70-luvulla hyvin vähän muutoksia. puheenjohtaja urheili myös esimerkillisesti, pinkoi 100 metriä aikaan 11,4, hyppäsi pituutta 636 ja saavutti 10-ottelussa PM-pronssia.

Pöytäkirjoista voi havaita toiminnan laajentuneen ja budjettien kasvaneen.

Suunnistus oli seuran uusi laji, jossa se järjesti piirinmestaruuskilpailut vuonna 1972. Jalkapallo vakiintui kolmanneksi tärkeäksi palloilulajiksi Raikussa. Vuonna 1975 alettiin seurassa pelata myös koripalloa.

70-luvun muotilaji pingis sai oman jaostonsa vuonna 1977.

Hiihto, yleisurheilu ja voimistelu säilyivät seuralaisten harrastuksina ja joukkuevoimisteluesityksellä osallistuttiin mm. TUL:n tapahtumaan Lahdessa 1974.

Myös koulutustoimintaa jatkettiin aktiivisesti 70-luvulla. Vaativammista valmentajakursseista mainitaan Seppo Frimanin suorittama jalkapallon seuravalmentajakurssi.

Vuonna 1977 seuran jäsenille hankittiin oma tunnuksin varustettu verryttelyasu.

Jokihaaran Väre ry lakkautettiin vuonna 1973 ja seuran jäsenet siirtyivät Raikun jäseniksi. Seuran nimekkäin urheilija oli Arvi Siikkonen, joka heitti keihästä 70,10.

Uuraisten Raiku osallistui jo 70-luvulla Uuraisten Viikon järjestelyihin ja järjesti myös jäsenhankintakilpailun.

Pitkäaikainen toimija Aleksi Vanhala kuoli 1976.

1980-luku – Judoa, menestystä monessa lajissa ja ikäluokassa

1980-luku on Raikun vuosikymmenistä urheilusaavutuksilla mitattuna menestyksekkäin. Myös lajikirjo oli 80-luvulla laajimmillaan, vaikka välillä jonkin lajin kohdalla elettiinkin hiljaisempia kausia.

Lentopalloilijat menestyivät hyvin. Raikun miehet pelasivat 3-sarjassa lohko 7:ssä. Lisäksi Raiku hoiti kunnan puulaakilentopallon järjestely- ja tuomaritehtävät. Sarjassa pelasi jopa 10 mies- ja neljä naisjoukkuetta vuosittain. Merkittävin saavutus on 1989 saavutettu Keski-Suomen piirin lentopallomestaruus. Mestarijoukkueessa pelasivat: Kauko Pihl, Hannu Kuntsi, Heikki Hokka, Markku Moilanen, Jouko, Oskari, Reijo ja Jouni Kivelä. Joukkueeseen kuuluivat lisäksi Kimmo Kivelä ja Reijo Nyyssönen. Joukkuetta valmensi Kauko Pihl.

Jalkapallo alkoi lisätä suosiota nuorten keskuudessa 80-luvulla kun valmentajaksi saatiin Erkki Kupari.

Vuosikymmenen loppupuolella judosta tuli Raikun menestyksekkäin laji. Erityisesti Panu Silvasti ja Tom Kinnunen menestyivät hienosti.

Menestystä tuli myös ikämiessarjoissa, jopa kansainvälistä. Vuonna 1986 Kauko Kivelä voitti hopeamitalin 50-vuotiaiden miesten 10-ottelussa Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Trondheimissa. Kivelän tekemä tulos 6004 oli kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaisen tekemän, vaikka keihästä tuli nolla pistettä. Euroopan mestaruuskisoissa Kauko Kivelä sijoittui pituudessa seitsemänneksi ja SM-kisoissa 200 metrillä kolmanneksi. Myös hallikisoista tuli menestystä.

Tasavallan presidentti myönsi Kauko Kivelälle vuonna 1987 Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ansiomitalin kultaristein ja opetusministeriö seuraavana vuonna Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomerkin.

Myös Aarne Kansanaho urheili menestyksekkäästi ikämiessarjoissa mm. taksimiesten SM-kisoissa.

Monipuolinen toiminta vaati varoja, joita hankittiin pääosin ahkeralla talkootyöllä, kuten toriravintolan pidolla ja joulukuusen myynnillä.

Olosuhteet Urheilukentällä paranivat, kun sinne saatiin jääkiekko- ja tenniskentät.

Vuonna 1989 osallistuttiin jälleen TUL:n liittojuhlille.

Vuoden 1990 toimintasuunnitelmaan merkittiin vaatimus: ”Tulevaan nuoriso- ja kirjastotaloon pyritään saamaan 2-kenttäinen juhlasali.”

Raikun riveistä poistu 80-luvulla monta veteraania, kuten Viljo ja Eemil Kivelä, sekä Martti Sivula.

1990-luku -Joukkuelajien kulta-aikaa

Uusi vuosikymmen aloitettiin vilkkaan toiminnan merkeissä. Panu Silvasti, Tom Kinnunen, Petrikki Tukiainen, Ville Silvasti ja Jari Kivelä menestyivät valtakunnallisissa judokisoissa. Kirkkaimmat saavutukset olivat Panu Silvastin ylivoimaisesti ottama TUL:n nuortenmestaruus vuosina -90 ja -91 ja Tom Kinnusen pronssimitali samoista kisoista. Menestystä tuli myös kansainvälisistä kisoista. Judoharrastus hiipui tähtien siirtyessä muualle opiskelemaan.

Jalkapallo vahvisti asemiaan koko vuosikymmenen ajan. Vuosikymmenen alussa miehet pelasivat tosissaan 6. divisioonan lohko 1:ssä ja nousivat vuonna -97 divisioonaa ylemmäksi ja syyskaudeksi-98 jopa 4. divisioonaan. Pikkuhiljaa painopiste alkoi kuitenkin siirtyä nuorempiin ikäpolviin. Samalla harrastajamäärät kasvoivat, esimerkiksi vuonna 1995 uuraislaisia pelaajia eri sarjoissa oli 70, vuonna 1997 jo 100. Vuosikymmenelle oli tyypillistä, että myös vanhemmat alkoivat osallistua enemmän lastensa liikuntaharrastuksen tukemiseen esimerkiksi kuljettamalla harjoituksiin ja peleihin tai myymällä makkaraa ja kahvia seuran puffetissa.

Jos jalkapallossa harrastajat nuorenivat, lentopallossa he myös vanhenivat, toisin sanoen 80-luvulla aloittaneet nuoret jatkoivat sitkeästi harrastusta ikävuosien karttuessa, mutta uusia nuoria laji ei oikein innostanut vaikka juniorikerhojakin yritettiin järjestää. Vuosikymmenen aikana raikulaisjoukkueita pelasi 4- ja 5-sarjatasolla, sekä ikämiessarjassa.

Vuonna 1992 Raiku järjesti Aikalisä-sarjan väliturnauksen Uuraisilla, jossa Raikun joukkue voitti mm. ennakkosuosikki Lieksan Visan komeasti kahdessa erässä. Hyvin menneet ottelut ja järjestelyt poikivat vielä lopputurnauksenkin järjestelyvastuun. Lopputurnauksessa Raiku sijoittui hienosti kolmanneksi kovassa seurassa.

Suurinta valmentajavastuuta kantoivat mm. Reijo Kivelä ja Kauko Pihl.

Vuonna 1993 1-joukkue nousi 3- sarjaan ja vuonna 1995 seuran ensimmäinen naisjoukkue aloitti 4-sarjassa. Seuraavana vuonna pelasi myös D-tyttöjen joukkue.

Vuosikymmenen lopussa tutustuttiin myös lajiin nimeltä beach volley.

Sitkeästi elivät myös pitkän perinteen omaavat tapahtumat Hiirolan hiihdot ja Ponsi-Raiku -seuraottelu. Myös nappulaolympialaisia alettiin järjestää, sulkapalloa läiskittiin ja talvella pilkkikisailtiin.

Muutamana vuonna Raiku järjesti myös naisten jumppaa.

2000 – Lasten ehdoilla

Vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli junioritoiminnan kulta-aikaa. Erityisesti jalkapallon tyttöjunnujen toiminta oli innostavaa. Myös sekajoukkueita syntyi eri ikäluokissa.

Uuraisten väkiluku on kasvanut koko vuosikymmenen ajan ja erityisesti kuntaan on muuttanut lapsiperheitä.

Uuraisten kahden urheiluseuran työnjako on selkiintynyt ja Raikusta on tullut selkeästi jalkapallopainotteinen seura.

Valmentajien saaminen yhä kasvavan harrastajajoukon tarpeisiin on ollut haastavaa, mutta innostujia vetäjiä on kuitenkin aina löytynyt. Suurimman vetovastuun ovat kantaneet mm. Petri Salmi, Hannu Laulainen, Ari Kaipainen, Reet Haarala, Jukka Lajunen, Erkki Kupari, Sirpa Tanskanen, Asko Koskinen, Marko Malinen, Harri Rahikainen, Kimmo Halttunen ja Mari Sivill.

Vuosikymmenen lopulla myös aikuiset, miehet ja naiset löysivät tiensä jalkapallon pariin.

Tällä vuosikymmenellä tutuksi tuli myös jalkapalloon läheisesti liittyvä laji futsal.

90-vuotias Uuraisten Raiku elää ja voi hyvin. Alkuvuosien aatteellinen hurmos on siirtynyt historiaan jo kauan sitten. Taka-alalle on myös jäänyt tiukasti sijoituksia tuijottava kilpaileminen ja Raikusta on tullut ennen kaikkea harrastusseura, jossa liikunnan ilo hyvässä seurassa on se kaikkein tärkein asia.